Adjektiivi

muokkaa

risa (9)

  1. (puhekieltä) rikkinäinen
    Mun fillari on risa.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈrisɑ/
  • tavutus: ri‧sa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • risa Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

muokkaa

risa (9)

  1. (anatomia) imukudoksesta muodostunut kuoppia sisältävä kudosuloke

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi risa risat
genetiivi risan risojen
(risain)
partitiivi risaa risoja
akkusatiivi risa;
risan
risat
sisäpaikallissijat
inessiivi risassa risoissa
elatiivi risasta risoista
illatiivi risaan risoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi risalla risoilla
ablatiivi risalta risoilta
allatiivi risalle risoille
muut sijamuodot
essiivi risana risoina
translatiivi risaksi risoiksi
abessiivi risatta risoitta
instruktiivi risoin
komitatiivi risoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo risa-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kenkärisa, kitarisa, nielurisa, risalakki, risatulehdus

Aiheesta muualla

muokkaa
  • risa Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 423, 1062, 1119 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Espanja

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

risa f. (monikko risas)

  1. nauru

Liittyvät sanat

muokkaa

Kroaatti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

risa

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta ris
  2. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivimuoto sanasta ris