Suomi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

rukka (10-A)

  1. parka, poloinen

Etymologia muokkaa

Oletettavasti samaa alkuperää kuin substantiivi rukka. Vrt. merkityksenkehitystä ’vaate’ > ’raukka’ sanoissa parka, raasu, riepu.[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Substantiivi muokkaa

rukka

  1. (murteellinen) poronnahkainen turkki

Etymologia muokkaa

germaaninen laina *rukka-, vrt. ruotsin rock, saksan Rock[2]

Käännökset muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.
  2. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.