Katso myös: párka

Substantiivi

muokkaa

parka (9-D)

  1. raukka, rukka, poloinen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpɑrkɑ/
  • tavutus: par‧ka

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi parka parat
genetiivi paran parkojen
(parkain)
partitiivi parkaa parkoja
akkusatiivi parka;
paran
parat
sisäpaikallissijat
inessiivi parassa paroissa
elatiivi parasta paroista
illatiivi parkaan parkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi paralla paroilla
ablatiivi paralta paroilta
allatiivi paralle paroille
muut sijamuodot
essiivi parkana parkoina
translatiivi paraksi paroiksi
abessiivi paratta paroitta
instruktiivi paroin
komitatiivi parkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo para-
vahva vartalo parka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

alun perin murteessa merkitys 'kapalovaate'[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

ihmisparka, lapsiparka, miesparka, piruparka, poikaparka, tyttöparka

Substantiivi

muokkaa

parka (9)

  1. anorakki

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi parka parkat
genetiivi parkan parkojen
(parkain)
partitiivi parkaa parkoja
akkusatiivi parka;
parkan
parkat
sisäpaikallissijat
inessiivi parkassa parkoissa
elatiivi parkasta parkoista
illatiivi parkaan parkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi parkalla parkoilla
ablatiivi parkalta parkoilta
allatiivi parkalle parkoille
muut sijamuodot
essiivi parkana parkoina
translatiivi parkaksi parkoiksi
abessiivi parkatta parkoitta
instruktiivi parkoin
komitatiivi parkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo parka-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • parka Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

parka

  1. anorakki

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 334. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.