Katso myös: párka

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

parka (9-D)

  1. raukka, rukka, poloinen

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈpɑrkɑ/
  • tavutus: par‧ka

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi parka parat
genetiivi paran parkojen
(parkain)
partitiivi parkaa parkoja
akkusatiivi parka;
paran
parat
sisäpaikallissijat
inessiivi parassa paroissa
elatiivi parasta paroista
illatiivi parkaan parkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi paralla paroilla
ablatiivi paralta paroilta
allatiivi paralle paroille
muut sijamuodot
essiivi parkana parkoina
translatiivi paraksi paroiksi
abessiivi paratta paroitta
instruktiivi paroin
komitatiivi parkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo para-
vahva vartalo parka-
konsonantti-
vartalo
-

EtymologiaMuokkaa

alun perin murteessa merkitys 'kapalovaate'[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

ihmisparka, lapsiparka, miesparka, piruparka, poikaparka, tyttöparka

SubstantiiviMuokkaa

parka (9)

  1. anorakki

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi parka parkat
genetiivi parkan parkojen
(parkain)
partitiivi parkaa parkoja
akkusatiivi parka;
parkan
parkat
sisäpaikallissijat
inessiivi parkassa parkoissa
elatiivi parkasta parkoista
illatiivi parkaan parkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi parkalla parkoilla
ablatiivi parkalta parkoilta
allatiivi parkalle parkoille
muut sijamuodot
essiivi parkana parkoina
translatiivi parkaksi parkoiksi
abessiivi parkatta parkoitta
instruktiivi parkoin
komitatiivi parkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo parka-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

KäännöksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • parka Kielitoimiston sanakirjassa

EnglantiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

parka

  1. anorakki

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 334. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.