runda

Puola

Substantiivi

runda f.

1. kierros (kilpailussa, juomia)

Ruotsi

Adjektiivi

runda

1. (taivutusmuoto) yksikön yleissuvun heikko muoto sanasta rund
2. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko muoto sanasta rund
3. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta rund

Substantiivi

runda yl. (1) (yks. määr. rundan [luo], mon. epämäär. rundor [luo], mon. määr. rundorna [luo])

1. kierros

Verbi

runda (1)

1. pyöristää
2. kiertää

Taivutus

Taivutus – runda
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	rundar [luo]	rundas
imperfekti	rundade	rundades
supiini	rundat	rundats
imperatiivi	runda	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: runda
• passiivin infinitiivi: rundas
• aktiivin part. prees: rundande [luo]
• passiivin part. prees: rundandes
• part. perf.: yl. rundad, n. rundat, määr./mon. rundade

Aiheesta muualla

• runda Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

Serbia

Substantiivi

rȕnda f. (kyrillinen рунда)

1. kierros (kilpailussa, juomia)

Ääntäminen

• IPA: /rûnda/

Tšekki

Substantiivi

runda f.

1. kierros (juomia)