runka
Norja (bokmål) muokkaa
Verbi muokkaa
runka
Norja (nynorsk) muokkaa
Verbi muokkaa
runka
- (puhekieltä) masturboida
- (merenkulku) keinuttaa, heiluttaa, ravistaa
- kävellä laahustaen
Verbi muokkaa
runka
Puola muokkaa
Substantiivi muokkaa
runka f.
- (historia, sodankäynti) 1200-luvulla käytetty pistoase
Ruotsi muokkaa
Substantiivi muokkaa
runka yl. (1) (yks. määr. runkan [luo], mon. epämäär. runkor [luo], mon. määr. runkorna [luo])
- (historia) 1200-luvulla käytetty sota-ase, jossa oli keihäsmäisen varren päässä varsinaisen pistoterän sivuilla raatelevia poikittaisia teriä
Verbi muokkaa
runka (sanalta puuttuu taivutus, katso ohjeet täältä)
Taivutus muokkaa
- Nominaalimuodot
- aktiivin infinitiivi: runka
- passiivin infinitiivi: runkas
- aktiivin part. prees: runkande [luo]
- passiivin part. prees: runkandes
- part. perf.: yl. runkad, n. runkat, määr./mon. runkade
Aiheesta muualla muokkaa
- runka Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)