runtu

Suomi

Substantiivi

runtu murteellinen "runttu"

1. painauma, lommo; myös kurttu

   Auton kyljessä on paha runtu.

   Onpa siinä runtunaamainen ihminen.

2. roska, jäte

   Runtua tulee enemmän kuin tavaraa.

3. ryysy

   Tuo runtu on aivan hiuti.

Idiomit

• antaa runtua – antaa moitteita, läksyttää