kurttu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (puhekieltä) painauma, laskos
- (murteellinen) harmonikka
- (slangia, halventava) liian vanha henkilö; ei välttämättä vanhus tai ryppyinen
- Ääh, ootko kurttu?! 40-vuotias on mulle liian vanha!
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkurt̪ːu/
- tavutus: kurt‧tu
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kurttu | kurtut |
genetiivi | kurtun | kurttujen |
partitiivi | kurttua | kurttuja |
akkusatiivi | kurttu; kurtun |
kurtut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kurtussa | kurtuissa |
elatiivi | kurtusta | kurtuista |
illatiivi | kurttuun | kurttuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kurtulla | kurtuilla |
ablatiivi | kurtulta | kurtuilta |
allatiivi | kurtulle | kurtuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kurttuna | kurttuina |
translatiivi | kurtuksi | kurtuiksi |
abessiivi | kurtutta | kurtuitta |
instruktiivi | – | kurtuin |
komitatiivi | – | kurttuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | kurtu- | |
vahva vartalo | kurttu- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: kurttuinen
- verbit: kurtistaa
Yhdyssanat
muokkaakurttukaali, kurttunaama, kurtturuusu, kurttusarvinokka, kurttusieni
Aiheesta muualla
muokkaa- kurttu Kielitoimiston sanakirjassa