kurttu

Suomi

Substantiivi

kurttu (1-C)

(puhekieltä) painauma, laskos
(murteellinen) harmonikka
(slangia, halventava) liian vanha henkilö; ei välttämättä vanhus tai ryppyinen
Ääh, ootko kurttu?! 40-vuotias on mulle liian vanha!

Ääntäminen

IPA: /ˈkurt̪ːu/
tavutus: kurt‧tu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kurttu	kurtut
genetiivi	kurtun	kurttujen
partitiivi	kurttua	kurttuja
akkusatiivi	kurttu; kurtun	kurtut
sisäpaikallissijat
inessiivi	kurtussa	kurtuissa
elatiivi	kurtusta	kurtuista
illatiivi	kurttuun	kurttuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kurtulla	kurtuilla
ablatiivi	kurtulta	kurtuilta
allatiivi	kurtulle	kurtuille
muut sijamuodot
essiivi	kurttuna	kurttuina
translatiivi	kurtuksi	kurtuiksi
abessiivi	kurtutta	kurtuitta
instruktiivi	–	kurtuin
komitatiivi	–	kurttuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kurtu-
vahva vartalo	kurttu-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Johdokset

adjektiivit: kurttuinen
verbit: kurtistaa

Yhdyssanat

kurttukaali, kurttunaama, kurtturuusu, kurttusarvinokka, kurttusieni

Aiheesta muualla

kurttu Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=kurttu&oldid=4640849”