ruostua

Suomi

Verbi

ruostua (52) (taivutus[luo])

1. raudan tai teräksen hidasta muuttumista hauraaksi ruosteeksi hapen ja kosteuden vaikutuksesta

   Rauta ruostuu helposti, ellei sitä suojata pintakäsittelemällä.

2. (kuvaannollisesti) huonontua

   Taitoni ovat ruostuneet pahasti.

Ääntäminen

• IPA: /ˈruo̯st̪uɑˣ/
• tavutus: ruos‧tu‧a

Käännökset

1. muuttua ruosteeksi tai ruosteiseksi

englanti: rust espanja: aherrumbrar ruotsi: rosta saksa: Rost ansetzen, rosten

turkki: paslanmak ukraina: іржавіти venäjä: ржаветь viro: roostetama, rooste minema

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: ruoste, ruostuminen
• verbit: ruostuttaa

Aiheesta muualla

• ruostua Kielitoimiston sanakirjassa