ruoste
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaruoste (48)
- hapettunut eli oksidoitunut rauta
- (kasvitiede) eräs kasvien sienitauti
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈruo̯st̪eˣ/
- tavutus: ruos‧te
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ruoste | ruosteet |
| genetiivi | ruosteen | ruosteiden ruosteitten |
| partitiivi | ruostetta | ruosteita |
| akkusatiivi | ruoste; ruosteen |
ruosteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ruosteessa | ruosteissa |
| elatiivi | ruosteesta | ruosteista |
| illatiivi | ruosteeseen | ruosteisiin ruosteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ruosteella | ruosteilla |
| ablatiivi | ruosteelta | ruosteilta |
| allatiivi | ruosteelle | ruosteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ruosteena | ruosteina |
| translatiivi | ruosteeksi | ruosteiksi |
| abessiivi | ruosteetta | ruosteitta |
| instruktiivi | – | ruostein |
| komitatiivi | – | ruosteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ruostee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ruostet- | |
Etymologia
muokkaavanha germaaninen laina[1]
Käännökset
muokkaa1. raudan oksidi
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: ruosteinen
- verbit: ruostua
Yhdyssanat
muokkaakultaruoste, kupariruoste, ruosteenesto, ruosteenpoiste, ruosteenruskea, ruostekerros, ruostekerrostuma, ruostemaa, ruostepilkku, ruostesieni, ruostesorsa, ruostesuojaus, ruostetäplä, ruostevapaa, ruostevaurio, valkoruoste
Idiomit
muokkaa- olla taidot ruosteessa
Aiheesta muualla
muokkaa- ruoste Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.