SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

ruoste (48)

  1. hapettunut eli oksidoitunut rauta
  2. (kasvitiede) eräs kasvien sienitauti

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈruo̯st̪eˣ/
  • tavutus: ruos‧te

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ruoste ruosteet
genetiivi ruosteen ruosteiden
ruosteitten
partitiivi ruostetta ruosteita
akkusatiivi ruoste;
ruosteen
ruosteet
sisäpaikallissijat
inessiivi ruosteessa ruosteissa
elatiivi ruosteesta ruosteista
illatiivi ruosteeseen ruosteisiin
ruosteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ruosteella ruosteilla
ablatiivi ruosteelta ruosteilta
allatiivi ruosteelle ruosteille
muut sijamuodot
essiivi ruosteena ruosteina
translatiivi ruosteeksi ruosteiksi
abessiivi ruosteetta ruosteitta
instruktiivi ruostein
komitatiivi ruosteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ruostee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ruostet-

EtymologiaMuokkaa

vanha germaaninen laina[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

kultaruoste, kupariruoste, ruosteenesto, ruosteenpoiste, ruosteenruskea, ruostekerros, ruostekerrostuma, ruostemaa, ruostepilkku, ruostesieni, ruostesuojaus, ruostetäplä, ruostevapaa, ruostevaurio, valkoruoste

IdiomitMuokkaa

  • olla taidot ruosteessa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • ruoste Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.