ruoste

Suomi

Ruostetta [1] portissa

Substantiivi

ruoste (48)

1. hapettunut eli oksidoitunut rauta
2. (kasvitiede) eräs kasvien sienitauti

Ääntäminen

• IPA: /ˈruo̯st̪eˣ/
• tavutus: ruos‧te

Etymologia

vanha germaaninen laina

Käännökset

1. raudan oksidi

baškiiri: тут englanti: rust espanja: herrumbre, moho, óxido, orín hollanti: roest m. koltansaame: ruõstt kroaatti: hrđa f. puola: rdza f. ranska: rouille f. ruotsi: rost

saksa: Rost m. serbia: rđa f. tšekki: rez f. turkki: pas ukraina: іржа f. unkari: rozsda venäjä: ржавчина f. viro: rooste

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: ruosteinen
• verbit: ruostua

Yhdyssanat

kultaruoste, kupariruoste, maaruoste, ruosteenesto, ruosteenpoiste, ruosteenruskea, ruostekerros, ruostekerrostuma, ruostemaa, ruostepilkku, ruosterastas, ruostesieni, ruostesorsa, ruostesuojaus, ruostetäplä, ruostevapaa, ruostevaurio, valkoruoste

Idiomit

• olla taidot ruosteessa
  1. olla heikentyneet käytön puutteessa

     Tainssitaitoni ovat hieman ruosteessa.

Aiheesta muualla

• ruoste Kielitoimiston sanakirjassa
• ruoste Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkeli 347 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa