SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

ruso (1)

  1. (ylätyyliä, runollinen) rusko; puna, punerrus, kasvojen terve väri
    Hänen ruumiinsa värisi kuin haavanlehti tuulessa. Poissa oli hänen poskiensa ruso. (Urhot, K. Karikko)
    Ruusu hohti hänen rusojansa, / Lilja immen silmin katsoi (Khrysanthos, Runeberg)

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈruso/
  • tavutus: ru‧so

Liittyvät sanatMuokkaa

rusokas, rusokki, rusottaa, rusotus

YhdyssanatMuokkaa

rusohiukkanen, rusohuuli, rusohuulinen, rusojuuri, rusoposki, rusoposkinen

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • ruso Kielitoimiston sanakirjassa

EspanjaMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

ruso m., rusa f. (monikko rusos m., rusas f.)

  1. venäläinen (myös substantiivina)

SubstantiiviMuokkaa

ruso m. (ei monikkoa)

  1. venäjän kieli

Liittyvät sanatMuokkaa

EsperantoMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

ruso (yks. akk. ruson; mon. rusoj, mon. akk. rusojn)

  1. venäläinen