Substantiivi

muokkaa

ruso (1)

  1. (ylätyyliä, runollinen) rusko; puna, punerrus, kasvojen terve väri
    Hänen ruumiinsa värisi kuin haavanlehti tuulessa. Poissa oli hänen poskiensa ruso. (Urhot, K. Karikko)
    Ruusu hohti hänen rusojansa, / Lilja immen silmin katsoi (Khrysanthos, Runeberg)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈruso/
  • tavutus: ru‧so

Liittyvät sanat

muokkaa

rusokas, rusokki, rusottaa, rusotus

Yhdyssanat
muokkaa

rusohiukkanen, rusohuuli, rusohuulinen, rusojuuri, rusokärpässieni, rusoposki, rusoposkinen, rusopöllönen, rusotähtianis

Aiheesta muualla

muokkaa
  • ruso Kielitoimiston sanakirjassa

Espanja

muokkaa

Adjektiivi

muokkaa

ruso m., rusa f. (monikko rusos m., rusas f.)

  1. venäläinen (myös substantiivina)

Substantiivi

muokkaa

ruso m. (ei monikkoa)

  1. venäjän kieli

Liittyvät sanat

muokkaa

Esperanto

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

ruso (yks. akk. ruson; mon. rusoj, mon. akk. rusojn)

  1. venäläinen