Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ruso (1)

  1. (ylätyyliä, runollinen) rusko; puna, punerrus, kasvojen terve väri
    Hänen ruumiinsa värisi kuin haavanlehti tuulessa. Poissa oli hänen poskiensa ruso. (Urhot, K. Karikko)
    Ruusu hohti hänen rusojansa, / Lilja immen silmin katsoi (Khrysanthos, Runeberg)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈruso/
  • tavutus: ru‧so

Liittyvät sanat muokkaa

rusokas, rusokki, rusottaa, rusotus

Yhdyssanat muokkaa

rusohiukkanen, rusohuuli, rusohuulinen, rusojuuri, rusoposki, rusoposkinen, rusopöllönen, rusotähtianis

Aiheesta muualla muokkaa

  • ruso Kielitoimiston sanakirjassa

Espanja muokkaa

Adjektiivi muokkaa

ruso m., rusa f. (monikko rusos m., rusas f.)

  1. venäläinen (myös substantiivina)

Substantiivi muokkaa

ruso m. (ei monikkoa)

  1. venäjän kieli

Liittyvät sanat muokkaa

Esperanto muokkaa

Substantiivi muokkaa

ruso (yks. akk. ruson; mon. rusoj, mon. akk. rusojn)

  1. venäläinen