Renoir on käyttänyt monta erisävyistä punaa Hiuksia kampaavan tytön hiuksissa.

Substantiivi

muokkaa

puna (10)

  1. punainen väri; tämän värinen väriaine
  2. (erit. yhdyssanan alkuosana) punainen
    punahilkka
    puna-armeija

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpunɑ/
  • tavutus: pu‧na

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa

alun perin tarkoittanut 'karvaa'[1]

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • puna Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

muokkaa

Kroatia

muokkaa

Adjektiivi

muokkaa

puna

  1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta pun
  2. (taivutusmuoto) yksikön genetiivin epämääräinen maskuliinimuoto sanasta pun
  3. (taivutusmuoto) yksikön genetiivin epämääräinen neutrimuoto sanasta pun
  4. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivin epämääräinen elollinen maskuliinimuoto sanasta pun
  5. (taivutusmuoto) monikon neutrin nominatiivimuoto sanasta pun
  6. (taivutusmuoto) monikon neutrin akkusatiivimuoto sanasta pun

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 338. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.