Renoir on käyttänyt monta erisävyistä punaa Hiuksia kampaavan tytön hiuksissa.

Substantiivi

muokkaa

puna (10)

  1. punainen väri; tämän värinen väriaine
  2. (erit. yhdyssanan alkuosana) punainen
    punahilkka
    puna-armeija

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpunɑ/
  • tavutus: pu‧na

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puna punat
genetiivi punan punien
(punain)
partitiivi punaa punia
akkusatiivi puna;
punan
punat
sisäpaikallissijat
inessiivi punassa punissa
elatiivi punasta punista
illatiivi punaan puniin
ulkopaikallissijat
adessiivi punalla punilla
ablatiivi punalta punilta
allatiivi punalle punille
muut sijamuodot
essiivi punana punina
translatiivi punaksi puniksi
abessiivi punatta punitta
instruktiivi punin
komitatiivi punine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo puna-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

alun perin tarkoittanut 'karvaa'[1]

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

huulipuna, infrapuna, poskipuna, puna-ahven, punaahven, puna-ailakki, puna-apila, puna-armeija, punahapero, punaharmaa, punahehku, punaheltta, punaherukka, punahohse, punahohteinen, punahohto, punahohtoinen, punahome, punahonka, punahukka, punahuuli, punahuulinen, punaihoinen, punaisuus, punajuuri, punajuurikas, punajäkälä, punakaali, punakaarti, punakampela, punakapina, punakellertävä, punakellervä, punakeltainen, punakettu, punakirjava, punakoati, punakoiso, punakoralli, punakottarainen, punakuiri, punakukkainen, punakuorinen, punakuvesukeltaja-antilooppi, punakuvioinen, punakylki, punakylkirastas, punakynä, punakärpässieni, punakääpä, punalakki, punalaukka, punalehti, punaleppä, punalevä, punalihainen, punalippu, punametalli, punamulta, punamuurahainen, punamyyrä, punanahka, punanenä, punanenäinen, punaniska, punaoranssi, punapahkasieni, punapaita, punapeippi, punapippuri, punaposki, punaposkinen, punapurppura, punapuu, punapyökki, punapää, punaraitainen, punarinta, punaruskea, punaruutuinen, punasarja, punasiirtymä, punasikuri, punasilmäinen, punasimppu, punasipuli, punasolu, punasotka, punatakki, punatauti, punatiili, punatukka, punatulkku, punatähkä, punatähti, punavalkea, punavalkoinen, punavaloinen, punavarpunen, puna-vihersokea, punavihreä, punaviini, punaviiva, ruusunpuna, sinipuna, sinooperipuna, tulipuna, venetsianpuna, verenpuna

Aiheesta muualla

muokkaa
  • puna Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

muokkaa

puna (10)

  1. jokin Andeilla esiintyvistä ruohotasankotyyppisistä biomeista

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

punanaurutimali, punanflamingo, punanhiirihaukka, punaniibis, punankaivaja, punankanastero, punanmaatyranni, punannokikana, punanpeukaloinen, punanpiikkipyrstö, punansirkkunen, punansirkku, punantapakulo, punantinami, punantylli

Aiheesta muualla

muokkaa

Kroaatti

muokkaa

Adjektiivi

muokkaa

puna

  1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta pun
  2. (taivutusmuoto) yksikön genetiivin epämääräinen maskuliinimuoto sanasta pun
  3. (taivutusmuoto) yksikön genetiivin epämääräinen neutrimuoto sanasta pun
  4. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivin epämääräinen elollinen maskuliinimuoto sanasta pun
  5. (taivutusmuoto) monikon neutrin nominatiivimuoto sanasta pun
  6. (taivutusmuoto) monikon neutrin akkusatiivimuoto sanasta pun

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 338. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.