pune

Suomi

Substantiivi

pune (48)

(harvinainen) punainen väri
Hänen elämänsä liittyy läheisesti hänen teoksiinsa, joista usein »oman sydänveren pune» kuultaa selvästi läpi ... (Uudempi suomalainen kirjallisuus, Kallio, 1911-1912)

Hieno pune nousi hänen poskillensa, kun hän täynnä suloutta vastaten tervehdystä, kiiruhti edelleen. (Vaimoni ja minä eli Harry Hendersonin elämäkerta, suom. Hj. Sandelin)

... hänen katseensa lankesi suorastaan minuun ja ankara pune valui äkkiä hänen kasvoilleen ... (Aaveiden näkijä eli Kuvauksia Nordlandista, suom. Hj. Hietala)
punainen muste

Ääntäminen

IPA: /ˈpuneˣ/
tavutus: pu‧ne

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	pune	puneet
genetiivi	puneen	puneiden puneitten
partitiivi	punetta	puneita
akkusatiivi	pune; puneen	puneet
sisäpaikallissijat
inessiivi	puneessa	puneissa
elatiivi	puneesta	puneista
illatiivi	puneeseen	puneisiin puneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	puneella	puneilla
ablatiivi	puneelta	puneilta
allatiivi	puneelle	puneille
muut sijamuodot
essiivi	puneena	puneina
translatiivi	puneeksi	puneiksi
abessiivi	puneetta	puneitta
instruktiivi	–	punein
komitatiivi	–	puneine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	punee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	punet-

Liittyvät sanat

puna

Aiheesta muualla

pune Kielitoimiston sanakirjassa

Kroaatti

Adjektiivi

pune

(taivutusmuoto) yksikön feminiinin genetiivimuoto sanasta pun
(taivutusmuoto) monikon feminiinin nominatiivimuoto sanasta pun
(taivutusmuoto) monikon feminiinin akkusatiivimuoto sanasta pun
(taivutusmuoto) monikon maskuliinin akkusatiivimuoto sanasta pun

Romania

Verbi

pune (y3p. pune, pp. pus)

panna, laittaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=pune&oldid=4618776”