skänkel

Ruotsi

Substantiivi

skänkel yl. (2) (yks. määr. skänkeln [luo], mon. epämäär. skänklar [luo], mon. määr. skänklarna [luo])

1. (työkalun) varsi, sanka, haara
2. (ratsastus, hevosen) pohje, reisi