Suomi muokkaa

 
Pohkeet

Substantiivi muokkaa

pohje (48)

  1. jalan osa, säären takapinta polven ja nilkan välillä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpohjeˣ/
  • tavutus: poh‧je

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pohje pohkeet
genetiivi pohkeen pohkeiden
pohkeitten
partitiivi pohjetta pohkeita
akkusatiivi pohje;
pohkeen
pohkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi pohkeessa pohkeissa
elatiivi pohkeesta pohkeista
illatiivi pohkeeseen pohkeisiin
pohkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pohkeella pohkeilla
ablatiivi pohkeelta pohkeilta
allatiivi pohkeelle pohkeille
muut sijamuodot
essiivi pohkeena pohkeina
translatiivi pohkeeksi pohkeiksi
abessiivi pohkeetta pohkeitta
instruktiivi pohkein
komitatiivi pohkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pohkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
pohjet-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

pohjeapu, pohjehermo, pohjelihas, pohjeluu, pohjeluulihas, pohkeenväistö

Aiheesta muualla muokkaa

  • pohje Kielitoimiston sanakirjassa