Wikipedia
Katso artikkeli Nilkka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

nilkka (9-A)

  1. nivel säären ja jalkaterän välissä ja sen läheinen säären osa
    Varo nyrjäyttämästä nilkkaasi!
    Vain nilkat näkyvät pitkän mekon alta.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈnilkːɑ/
  • tavutus: nilk‧ka

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nilkka nilkat
genetiivi nilkan nilkkojen
(nilkkain)
partitiivi nilkkaa nilkkoja
akkusatiivi nilkka;
nilkan
nilkat
sisäpaikallissijat
inessiivi nilkassa nilkoissa
elatiivi nilkasta nilkoista
illatiivi nilkkaan nilkkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi nilkalla nilkoilla
ablatiivi nilkalta nilkoilta
allatiivi nilkalle nilkoille
muut sijamuodot
essiivi nilkkana nilkkoina
translatiivi nilkaksi nilkoiksi
abessiivi nilkatta nilkoitta
instruktiivi nilkoin
komitatiivi nilkkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo nilka-
vahva vartalo nilkka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

mahdollisesti johdettu verbistä nilkastua tai nilkahtaa 'luiskahtaa' ja samaa juurta sanojen niljakas, nila kanssa[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

nilkkuri, nilkuttaa

Yhdyssanat
muokkaa

kivinilkka, nilkansuojus, nilkkakenkä, nilkkaketju, nilkkakipu, nilkkakoru, nilkkanivel, nilkkaremmi, nilkkarengas, nilkkasukka, nilkkataive, nilkkatuki

Idiomit

muokkaa
  • Pilkka sattui omaan nilkkaan. – ~ kääntyi omalle osalle

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kulonen, Ulla-Maija. Sydämestä syöpään, kalvosta keuhkoon. Suomen lääketieteellisen sanaston etymologiaa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 1995 (23). (Verkkoversio. Viitattu 8.7.2012.)