solakka

Suomi

Adjektiivi

solakka (14-A) (komparatiivi solakampi, superlatiivi solakin tai solakoin) (taivutus[luo])

1. pitkä, hoikka ja suora

   Solakka nuorukainen kääntää neitojen jos mammojenkin päät.

   Solakat kajakit ja kilpaveneet liikkuvat vedessä juoheasti.

   Tuleekohan tästä hontelosta varsasta emäänsä hyvä juoksija, jolla on pitkät ja solakat jalat.

Ääntäminen

• IPA: /ˈsolɑkːɑ/, [ˈsʷo̞lɑ̝kːɑ̝]

• tavutus: so‧lak‧ka

Käännökset

1. pitkä, hoikka ja suora

englanti: slim ruotsi: smärt, slank

saksa: schlank unkari: karcsú

Liittyvät sanat

• salko
• salskea
• solea, soleva
• solkeva
• sorja

Johdokset

• substantiivit: solakkuus

Vastakohta

• pulska

Aiheesta muualla

• solakka Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 353 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa