solakkuus

Suomi

Substantiivi

solakkuus (40)

se, että on solakka

Ääntäminen

IPA: /ˈsolɑkːuːs/
tavutus: so‧lak‧kuus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	solakkuus	solakkuudet
genetiivi	solakkuuden	solakkuuksien
partitiivi	solakkuutta	solakkuuksia
akkusatiivi	solakkuus; solakkuuden	solakkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	solakkuudessa	solakkuuksissa
elatiivi	solakkuudesta	solakkuuksista
illatiivi	solakkuuteen	solakkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	solakkuudella	solakkuuksilla
ablatiivi	solakkuudelta	solakkuuksilta
allatiivi	solakkuudelle	solakkuuksille
muut sijamuodot
essiivi	solakkuutena	solakkuuksina
translatiivi	solakkuudeksi	solakkuuksiksi
abessiivi	solakkuudetta	solakkuuksitta
instruktiivi	–	solakkuuksin
komitatiivi	–	solakkuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	solakkuude-
vahva vartalo	solakkuute-
konsonantti- vartalo	solakkuut-

Etymologia

sanan solakka vartalosta solakk- ja suffiksista -uus

Käännökset

1. se, että on solakka

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

solakkuus Kielitoimiston sanakirjassa