svika

Ruotsi

Verbi

svika (epäsäännöllinen)

1. pettää

   ~ sitt ord/löfte pettää lupauksensa

Taivutus

Taivutus – svika
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	sviker	sviks, svikes
imperfekti	svek	sveks
supiini	svikit	svikits
imperatiivi	svik	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: svika
• passiivin infinitiivi: svikas
• aktiivin part. prees: svikande
• passiivin part. prees: svikandes
• part. perf.: yl. sviken, n. sviket, määr./mon. svikna

Aiheesta muualla

• svika Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)