tekomuoto

Suomi

Substantiivi

tekomuoto (1)

1. (oikeustiede) rikoksen toteutustapa, jonka vakavuus määritellään tapaukseen juridisesti vaikuttavien (lieventävien tai koventavien) asianhaarojen perusteella, ja jonka mukaan kyseisestä rikoksesta säädetty rangaistusasteikko määräytyy

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪ekoˌmuo̯t̪o/
• tavutus: te‧ko‧muo‧to

Etymologia

• yhdyssana sanoista teko ja muoto

Liittyvät sanat

Alakäsitteet

• lievä
• perusmuotoinen
• törkeä
• (epämuodollinen) ylitörkeä