timo

Katso myös: Timo, timó

Espanja

Substantiivi

timo m. (monikko timos)

1. huijaus, petkutus
2. (anatomia) kateenkorva

Ääntäminen

• IPA: /ˈtimo/, [ˈt̪imo]

Verbi

timo

1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 1. persoonan preesens verbistä timar

Esperanto

Substantiivi

timo

1. pelko

Ääntäminen

• IPA: /ˈtimo/

Tavutus

• tavutus: ti‧mo

Etymologia

• samaa tarkoittavasta latinan sanasta timor

Ido

Substantiivi

timo (yksikön akkusatiivi timon; monikko timoi, monikon akkusatiivi timoin)

1. pelko

Italia

Substantiivi

timo m. (monikko timi[luo])

1. ajuruoho, timjami
2. (anatomia) kateenkorva

Portugali

Substantiivi

timo m. (monikko timos)

1. (anatomia) kateenkorva
2. ajuruoho, timjami

Somali

Substantiivi

timo

1. karva