timjami
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
timjami (6)
- huulikukkaisten heimoon kuuluva, ajuruohon viljelty sukulainen (Thymus vulgaris), tarha-ajuruoho
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈt̪imjɑmi/
- tavutus: tim‧ja‧mi
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | timjami | timjamit |
| genetiivi | timjamin | timjamien timjameiden timjameitten |
| partitiivi | timjamia | timjameita timjameja |
| akkusatiivi | timjami; timjamin |
timjamit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | timjamissa | timjameissa |
| elatiivi | timjamista | timjameista |
| illatiivi | timjamiin | timjameihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | timjamilla | timjameilla |
| ablatiivi | timjamilta | timjameilta |
| allatiivi | timjamille | timjameille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | timjamina | timjameina |
| translatiivi | timjamiksi | timjameiksi |
| abessiivi | timjamitta | timjameitta |
| instruktiivi | – | timjamein |
| komitatiivi | – | timjameine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | timjami- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
alkuaan muinaiskreikan sanasta θῡμῐ́ᾱμᾰ (thūmíāma) ’suitsuke’ < θῡμῐᾰ́ω ’polttaa, suitsuttaa’[1]
Käännökset muokkaa
1. Thymus vulgaris
|
|
Aiheesta muualla muokkaa
- timjami Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 124. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5. (Lähteessä kreikan sana thymíama.)