toitottaa
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaatoitottaa (53-C) (taivutus[luo])
- puhaltaa päristen vaskisoitinta tai muuta vastaavaa instrumenttia
- Entisaikaan postitorvella toitotettiin postin saapumisesta.
- tuottaa torven äänen kaltaista ääntä
- Joutsenet toitottivat lentäessään.
- (kuvaannollisesti) tiedottaa näkyvästi jostakin; julistaa, pitää meteliä jostakin
- Tietosuojasta ei toitoteta turhaan.
- Älä aina toitota veganismista ja hiilijalanjäljestäni.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪oi̯t̪ot̪ːɑːˣ/
- tavutus: toi‧tot‧taa
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- substantiivit: toitottaminen, toitotus
Aiheesta muualla
muokkaa- toitottaa Kielitoimiston sanakirjassa