toitotus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
toitotus (39)
- vaskisoittimen tai muun vastaavan instrumentin ääni
- Entisaikaan posti ilmoitti saapumisestaa postitorven toitotuksella.
- torven äänen kaltaisesta ääni
- Kuului melkoinen norsujen toitotus.
- näkyvä tiedottaminen jostakin
- Ylenpalttinen toitotus kysynnän vähenemisestä saa kysynnän pienenemään.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈt̪oi̯t̪ot̪us/
- tavutus: toi‧to‧tus
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | toitotus | toitotukset |
| genetiivi | toitotuksen | toitotusten toitotuksien |
| partitiivi | toitotusta | toitotuksia |
| akkusatiivi | toitotus; toitotuksen |
toitotukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | toitotuksessa | toitotuksissa |
| elatiivi | toitotuksesta | toitotuksista |
| illatiivi | toitotukseen | toitotuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | toitotuksella | toitotuksilla |
| ablatiivi | toitotukselta | toitotuksilta |
| allatiivi | toitotukselle | toitotuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | toitotuksena | toitotuksina |
| translatiivi | toitotukseksi | toitotuksiksi |
| abessiivi | toitotuksetta | toitotuksitta |
| instruktiivi | – | toitotuksin |
| komitatiivi | – | toitotuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | toitotukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
toitotus- | |
Etymologia muokkaa
johdos verbistä toitottaa (toitot- + -us)
Käännökset muokkaa
2. torven äänen kaltainen ääni
|
3. näkyvä tiedottaminen jostakin
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- toitotus Kielitoimiston sanakirjassa