Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

uikuttaa (53-C) (taivutus[luo])

  1. valittaa kimeillä äännähdyksillä (esimerkiksi koiranpennuista)
    saukonpoikaset uikuttavat
    Hädissään uikuttavat karhunpennut herättivät huomion. (is.fi)
  2. (pilkallinen, ekspressiivinen) valittaa
    Persaukiset elättiporvarit täällä uikuttavat. (suomi24.fi)
    Jannu on todella limainen ja kovaa kundia esittävä, mutta tosipaikan tullen uikuttava ja äänekäs pelkuri. (gamereactor.fi)

Etymologia muokkaa

Onomatopoeettinen ui-interjektioon perustuva sana.[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.