Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

uikutus (39)

  1. uikuttaminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈui̯kut̪us/
  • tavutus: ui‧ku‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uikutus uikutukset
genetiivi uikutuksen uikutusten
uikutuksien
partitiivi uikutusta uikutuksia
akkusatiivi uikutus;
uikutuksen
uikutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi uikutuksessa uikutuksissa
elatiivi uikutuksesta uikutuksista
illatiivi uikutukseen uikutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi uikutuksella uikutuksilla
ablatiivi uikutukselta uikutuksilta
allatiivi uikutukselle uikutuksille
muut sijamuodot
essiivi uikutuksena uikutuksina
translatiivi uikutukseksi uikutuksiksi
abessiivi uikutuksetta uikutuksitta
instruktiivi uikutuksin
komitatiivi uikutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo uikutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
uikutus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä uikuttaa (uikut- + -us)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • uikutus Kielitoimiston sanakirjassa