Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

uikuttaja (10)

  1. henkilö tai eläin, joka uikuttaa

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uikuttaja uikuttajat
genetiivi uikuttajan uikuttajien
(uikuttajain)
partitiivi uikuttajaa uikuttajia
akkusatiivi uikuttaja;
uikuttajan
uikuttajat
sisäpaikallissijat
inessiivi uikuttajassa uikuttajissa
elatiivi uikuttajasta uikuttajista
illatiivi uikuttajaan uikuttajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi uikuttajalla uikuttajilla
ablatiivi uikuttajalta uikuttajilta
allatiivi uikuttajalle uikuttajille
muut sijamuodot
essiivi uikuttajana uikuttajina
translatiivi uikuttajaksi uikuttajiksi
abessiivi uikuttajatta uikuttajitta
instruktiivi uikuttajin
komitatiivi uikuttajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo uikuttaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä uikuttaa (uikutta- + -ja)

Käännökset muokkaa