uistella

Suomi

Verbi

uistella (67) (taivutus[luo])

1. vetää perässään uistinta veneellä kulkiessaan

Ääntäminen

• IPA: /ˈui̯st̪elːɑˣ/
• tavutus: uis‧tel‧la

Etymologia

johdos verbistä uistaa (vartalo uist|a- + johdin -el:ele- + infinitiivin tunnus -la)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: uistelija, uistelu

Aiheesta muualla

• uistella Kielitoimiston sanakirjassa