Substantiivi

muokkaa

uistelu (2)

  1. uistelemisen toteutus, kalastus uistinta käyttäen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈui̯st̪elu/
  • tavutus: uis‧te‧lu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uistelu uistelut
genetiivi uistelun uistelujen
uisteluiden
uisteluitten
partitiivi uistelua uisteluita
uisteluja
akkusatiivi uistelu;
uistelun
uistelut
sisäpaikallissijat
inessiivi uistelussa uisteluissa
elatiivi uistelusta uisteluista
illatiivi uisteluun uisteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi uistelulla uisteluilla
ablatiivi uistelulta uisteluilta
allatiivi uistelulle uisteluille
muut sijamuodot
essiivi uisteluna uisteluina
translatiivi uisteluksi uisteluiksi
abessiivi uistelutta uisteluitta
instruktiivi uisteluin
komitatiivi uisteluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo uistelu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • verbi uistella + johdin -u

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

heittouistelu, vetouistelu

Aiheesta muualla

muokkaa
  • uistelu Kielitoimiston sanakirjassa