uppehåll

Ruotsi

Substantiivi

uppehåll n. (5) (yks. määr. uppehållet[luo], mon. epämäär. uppehåll, mon. määr. uppehållen[luo])

1. olo, oleskelu
2. seisahdus, viivytys, keskeytys, katko
3. pouta

   Mulet, men troligen uppehåll. Pilvistä, mutta todennäköisesti poutaa.

Liittyvät sanat

• avbrott

Yhdyssanat

• uppehållsväder

Aiheesta muualla

• uppehåll Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)