Substantiivi

muokkaa

seisahdus (39)[1]

  1. sama kuin seisaus

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsei̯sɑhdus/
  • tavutus: sei‧sah‧dus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi seisahdus seisahdukset
genetiivi seisahduksen seisahdusten
seisahduksien
partitiivi seisahdusta seisahduksia
akkusatiivi seisahdus;
seisahduksen
seisahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi seisahduksessa seisahduksissa
elatiivi seisahduksesta seisahduksista
illatiivi seisahdukseen seisahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi seisahduksella seisahduksilla
ablatiivi seisahdukselta seisahduksilta
allatiivi seisahdukselle seisahduksille
muut sijamuodot
essiivi seisahduksena seisahduksina
translatiivi seisahdukseksi seisahduksiksi
abessiivi seisahduksetta seisahduksitta
instruktiivi seisahduksin
komitatiivi seisahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo seisahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
seisahdus-

Etymologia

muokkaa

verbi seisahtua + johdin -s

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39