Substantiivi

muokkaa

seisaus (39)[1]

  1. väliaikainen pysähtyminen, keskeytys
  2. (tähtitiede) vuoden lyhin tai pisin päivä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsei̯sɑus/ tai /ˈsei̯sɑu̯s/
  • tavutus: sei‧sa‧us / sei‧saus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi seisaus seisaukset
genetiivi seisauksen seisausten
seisauksien
partitiivi seisausta seisauksia
akkusatiivi seisaus;
seisauksen
seisaukset
sisäpaikallissijat
inessiivi seisauksessa seisauksissa
elatiivi seisauksesta seisauksista
illatiivi seisaukseen seisauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi seisauksella seisauksilla
ablatiivi seisaukselta seisauksilta
allatiivi seisaukselle seisauksille
muut sijamuodot
essiivi seisauksena seisauksina
translatiivi seisaukseksi seisauksiksi
abessiivi seisauksetta seisauksitta
instruktiivi seisauksin
komitatiivi seisauksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo seisaukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
seisaus-

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

päivänseisaus, seisauspaikka, työnseisaus

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39