seisake
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- junan pysähdyspaikka, jossa ei ole asemarakennusta
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsei̯sɑkeˣ/
- tavutus: sei‧sa‧ke
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | seisake | seisakkeet |
genetiivi | seisakkeen | seisakkeiden seisakkeitten |
partitiivi | seisaketta | seisakkeita |
akkusatiivi | seisake; seisakkeen |
seisakkeet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | seisakkeessa | seisakkeissa |
elatiivi | seisakkeesta | seisakkeista |
illatiivi | seisakkeeseen | seisakkeisiin seisakkeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | seisakkeella | seisakkeilla |
ablatiivi | seisakkeelta | seisakkeilta |
allatiivi | seisakkeelle | seisakkeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | seisakkeena | seisakkeina |
translatiivi | seisakkeeksi | seisakkeiksi |
abessiivi | seisakkeetta | seisakkeitta |
instruktiivi | – | seisakkein |
komitatiivi | – | seisakkeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | seisakkee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
seisaket- |
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- seisake Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-A