Substantiivi

muokkaa

pouta (10-F)

  1. (ilmatiede) säätila, jonka vallitessa on sateetonta
    Poudalla voi olla yhtä hyvin aurinkoista tai pilvistä.
    Tulipa hyvä heinäpouta.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpou̯t̪ɑ/
  • tavutus: pou‧ta

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pouta poudat
genetiivi poudan poutien
(poutain)
partitiivi poutaa poutia
akkusatiivi pouta;
poudan
poudat
sisäpaikallissijat
inessiivi poudassa poudissa
elatiivi poudasta poudista
illatiivi poutaan poutiin
ulkopaikallissijat
adessiivi poudalla poudilla
ablatiivi poudalta poudilta
allatiivi poudalle poudille
muut sijamuodot
essiivi poutana poutina
translatiivi poudaksi poudiksi
abessiivi poudatta pouditta
instruktiivi poudin
komitatiivi poutine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pouda-
vahva vartalo pouta-
konsonantti-
vartalo
-

Huomautukset

muokkaa
  • Arkipuheessa pouta voi tarkoittaa aurinkoista ja sateetonta säätä. Säätiedotuksen yhteydessä se kuitenkin tarkoittaa vain sateetonta säätä.[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

heinäpouta, pilvipouta, poutailma, poutajakso, poutapilvi, poutapäivä, poutasää, poutataivas

Aiheesta muualla

muokkaa
  • pouta Kielitoimiston sanakirjassa
  • pouta Tieteen termipankissa
  • pouta Suomen etymologisessa sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Vilppula, Matti. Pilvistä mutta enimmäkseen poutaa. Kotus. 2008.