oleskelu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaoleskelu (2)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈolesˌkelu/
- tavutus: o‧les‧ke‧lu
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | oleskelu | oleskelut |
genetiivi | oleskelun | oleskelujen oleskeluiden oleskeluitten |
partitiivi | oleskelua | oleskeluita oleskeluja |
akkusatiivi | oleskelu; oleskelun |
oleskelut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | oleskelussa | oleskeluissa |
elatiivi | oleskelusta | oleskeluista |
illatiivi | oleskeluun | oleskeluihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | oleskelulla | oleskeluilla |
ablatiivi | oleskelulta | oleskeluilta |
allatiivi | oleskelulle | oleskeluille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | oleskeluna | oleskeluina |
translatiivi | oleskeluksi | oleskeluiksi |
abessiivi | oleskelutta | oleskeluitta |
instruktiivi | – | oleskeluin |
komitatiivi | – | oleskeluine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | oleskelu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. oleskeleminen
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaoleskelulupa, oleskelunurkkaus, oleskelupaikka, oleskeluryhmä, oleskelutila
Aiheesta muualla
muokkaa- oleskelu Kielitoimiston sanakirjassa