urina

Katso myös: urină

Suomi

Substantiivi

urina

1. matala muriseva tai koriseva ääni

   Kolmen aikaan heräsin siihen kun sängyn alta kuului urinaa.

   Sisältä kuului jotain urinaa ja ovi aukesi.

   Kuului urinaa, ja ajattelin koiran kohdanneen supin tai mäyrän.

Ääntäminen

• IPA: /ˈurinɑ/
• tavutus: u‧ri‧na

Aiheesta muualla

• urina Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

urina

1. (taivutusmuoto) monikon essiivimuoto sanasta ura

Italia

Substantiivi

urina f. (monikko urine[luo])

1. virtsa

Verbi

urina

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä urinare
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä urinare

Kroaatti

Substantiivi

urina

1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta urin

Latina

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	ūrīna	ūrīnae
akkusatiivi	ūrīnam	ūrīnās
genetiivi	ūrīnae	ūrīnārum
datiivi	ūrīnae	ūrīnīs
ablatiivi	ūrīnā	ūrīnīs

ūrīna f. (1)

1. virtsa

Liittyvät sanat

• urea

Portugali

Substantiivi

urina f. (monikko urinas)

1. virtsa

Romania

Verbi

urina

1. virtsata