urina
Katso myös: urină |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
urina
- matala muriseva tai koriseva ääni
- Kolmen aikaan heräsin siihen kun sängyn alta kuului urinaa.
- Sisältä kuului jotain urinaa ja ovi aukesi.
- Kuului urinaa, ja ajattelin koiran kohdanneen supin tai mäyrän.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈurinɑ/
- tavutus: u‧ri‧na
Aiheesta muualla muokkaa
- urina Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi muokkaa
urina
- (taivutusmuoto) monikon essiivimuoto sanasta ura
Italia muokkaa
Substantiivi muokkaa
Verbi muokkaa
urina
Kroaatti muokkaa
Substantiivi muokkaa
urina
- (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta urin
Latina muokkaa
Substantiivi muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
nominatiivi | ūrīna | ūrīnae |
akkusatiivi | ūrīnam | ūrīnās |
genetiivi | ūrīnae | ūrīnārum |
datiivi | ūrīnae | ūrīnīs |
ablatiivi | ūrīnā | ūrīnīs |
ūrīna f. (1)
Liittyvät sanat muokkaa
Portugali muokkaa
Substantiivi muokkaa
urina f. (monikko urinas)
Romania muokkaa
Verbi muokkaa
urina