Katso myös: urină

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

urina

  1. matala muriseva tai koriseva ääni
    Kolmen aikaan heräsin siihen kun sängyn alta kuului urinaa.
    Sisältä kuului jotain urinaa ja ovi aukesi.
    Kuului urinaa, ja ajattelin koiran kohdanneen supin tai mäyrän.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈurinɑ/
  • tavutus: u‧ri‧na

Aiheesta muualla muokkaa

  • urina Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi muokkaa

urina

  1. (taivutusmuoto) monikon essiivimuoto sanasta ura

Italia muokkaa

Substantiivi muokkaa

urina f. (monikko urine)[luo]

  1. virtsa

Verbi muokkaa

urina

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä urinare
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä urinare

Kroaatti muokkaa

Substantiivi muokkaa

urina

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta urin

Latina muokkaa

Substantiivi muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi ūrīna ūrīnae
akkusatiivi ūrīnam ūrīnās
genetiivi ūrīnae ūrīnārum
datiivi ūrīnae ūrīnīs
ablatiivi ūrīnā ūrīnīs

ūrīna f. (1)

  1. virtsa

Liittyvät sanat muokkaa

Portugali muokkaa

Substantiivi muokkaa

urina f. (monikko urinas)

  1. virtsa

Romania muokkaa

Verbi muokkaa

urina

  1. virtsata