urea
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaurea (15)
- (kemia) virtsa-aine, OC(NH2)2
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈureɑ/
- tavutus: u‧re‧a
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | urea | ureat |
| genetiivi | urean | ureiden ureitten (ureain) |
| partitiivi | ureaa ureata |
ureita |
| akkusatiivi | urea; urean |
ureat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ureassa | ureissa |
| elatiivi | ureasta | ureista |
| illatiivi | ureaan | ureisiin ureihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | urealla | ureilla |
| ablatiivi | urealta | ureilta |
| allatiivi | urealle | ureille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ureana | ureina |
| translatiivi | ureaksi | ureiksi |
| abessiivi | ureatta | ureitta |
| instruktiivi | – | urein |
| komitatiivi | – | ureine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | urea- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
muokkaaLatina
muokkaaSubstantiivi
muokkaaurea (sanan taivutus puuttuu)
- (kemia, uuslatinaa) virtsa-aine, urea
- Anno 1828, uream artificiose creavit ex ammonia et acido cyanico Fridericus Wöhler chemicus Germanus.