uudenuutukainen

Katso myös: uuden uutukainen

Suomi

Substantiivi

uudenuutukainen (38)

1. (arkikieltä) jokin, joka on aivan uusi: uutuus

Ääntäminen

• IPA: /ˈuːdenˌuːt̪ukɑi̯nen/
• tavutus: uu‧den‧uu‧tu‧kai‧nen

Etymologia

• yhdyssana osista uusi (genetiivi) ja uutukainen < korostava johdos sanasta uutukainen

Liittyvät sanat

Adjektiivit

• upouusi