uutukainen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaauutukainen (38)
- (arkikieltä) uutuus
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈuːt̪uˌkɑi̯nen/
- tavutus: uu‧tu‧kai‧nen
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uutukainen | uutukaiset |
| genetiivi | uutukaisen | uutukaisten uutukaisien |
| partitiivi | uutukaista | uutukaisia |
| akkusatiivi | uutukainen; uutukaisen |
uutukaiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uutukaisessa | uutukaisissa |
| elatiivi | uutukaisesta | uutukaisista |
| illatiivi | uutukaiseen | uutukaisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uutukaisella | uutukaisilla |
| ablatiivi | uutukaiselta | uutukaisilta |
| allatiivi | uutukaiselle | uutukaisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uutukaisena (uutukaisna) |
uutukaisina |
| translatiivi | uutukaiseksi | uutukaisiksi |
| abessiivi | uutukaisetta | uutukaisitta |
| instruktiivi | – | uutukaisin |
| komitatiivi | – | uutukaisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | uutukaise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
uutukais- | |
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- uutukainen Kielitoimiston sanakirjassa