uuspakanuus

Suomi

Substantiivi

uuspakanuus (40)

1. pakanauskontojen harjoittaminen; viittaa erityisesti 1900-luvun puolivälin jälkeen syntyneisiin suuntauksiin, joihin vaikuttavat vanhat pakanuuden muodot ja toisaalta new age; uuspakanana oleminen

   Uuspakanuudessa myönnetään, että jatkumo vanhojen perinteisten uskomusten ja niiden uusien versioiden välillä on katkennut.

Ääntäminen

• IPA: /ˈuːsˌpɑkɑnuːs/
• tavutus: uus‧pa‧ka‧nuus

Etymologia

• yhdyssana sanoista uus- ja pakanuus tai uuspakana + -uus; pakanuus < sanasta pakana < muinaisvenäjän sanasta poganu < alun perin latinan sanasta paganus (’maalainen’); suomen kirjakielessä Agricolasta lähtien Häkkinen 2004.

Käännökset

1. pakanallisten uskontojen nykyaikana alettu uudelleen harjoittaminen

englanti: neopaganism

ruotsi: nyhedendom yl.

Liittyvät sanat

• new age
• uuspakana

Synonyymit

• neopakanuus

Aiheesta muualla

• uuspakanuus Kielitoimiston sanakirjassa