pakanuus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapakanuus (40)
- (uskonto) valtauskontoon kuuluvien pakanuskonnoksi määrittelemän uskonnon harjoittaminen; valtauskonnon kannattajiin kuulumattomuus
- Pakanuus syntyy vasta, kun käännyttämishaluinen uskonto leviää alueelle, jolla se ei ole vielä ollut.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpɑkɑnuːs/
- tavutus: pa‧ka‧nuus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pakanuus | pakanuudet |
| genetiivi | pakanuuden | pakanuuksien |
| partitiivi | pakanuutta | pakanuuksia |
| akkusatiivi | pakanuus; pakanuuden |
pakanuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pakanuudessa | pakanuuksissa |
| elatiivi | pakanuudesta | pakanuuksista |
| illatiivi | pakanuuteen | pakanuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pakanuudella | pakanuuksilla |
| ablatiivi | pakanuudelta | pakanuuksilta |
| allatiivi | pakanuudelle | pakanuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pakanuutena | pakanuuksina |
| translatiivi | pakanuudeksi | pakanuuksiksi |
| abessiivi | pakanuudetta | pakanuuksitta |
| instruktiivi | – | pakanuuksin |
| komitatiivi | – | pakanuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | pakanuude- | |
| vahva vartalo | pakanuute- | |
| konsonantti- vartalo |
pakanuut- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- pakanuus Kielitoimiston sanakirjassa