Wikipedia
Katso artikkeli Pakana Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

pakana (12)

  1. vallalla olevaan uskonnolliseen enemmistöön kuulumaton; erityisesti polyteistisen tai panteistisen varhaiskantaisen uskonnon kannattaja

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpɑkɑnɑ/
  • tavutus: pa‧ka‧na

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pakana pakanat
genetiivi pakanan pakanoiden
pakanoitten
(pakanain)
partitiivi pakanaa pakanoita
akkusatiivi pakana;
pakanan
pakanat
sisäpaikallissijat
inessiivi pakanassa pakanoissa
elatiivi pakanasta pakanoista
illatiivi pakanaan pakanoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pakanalla pakanoilla
ablatiivi pakanalta pakanoilta
allatiivi pakanalle pakanoille
muut sijamuodot
essiivi pakanana pakanoina
translatiivi pakanaksi pakanoiksi
abessiivi pakanatta pakanoitta
instruktiivi pakanoin
komitatiivi pakanoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pakana-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Muinaisvenäläinen laina.[1] Alun perin latinan maalaista tarkoittavasta sanasta paganus.

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • pakana Kielitoimiston sanakirjassa
  • pakana Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Lari Kotilainen: Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen, s. 37. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-367-3.