uuttaa
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
uuttaa (53-C) (taivutus[luo])[1]
- (kemia) erottaa ainetta liuoksesta aineiden liukoisuusominaisuuksien perusteella, sekä erotella tuotos uutetusta seoksesta
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈuːt̪ːɑːˣ/
- tavutus: uut‧taa
Etymologia muokkaa
Mahdollisesti johdos samasta ikivanhasta ’tyhjää tilaa’ tai ’onkaloa’ merkitseävästä sanasta uu.[2]
Käännökset muokkaa
1. käynnistää ja pitää yllä uuttoa, sekä erotella tuotos uutetusta seoksesta
|
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- substantiivit: uute, uuttaminen, uutto
Aiheesta muualla muokkaa
- uuttaa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 53-C
- ↑ Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004