liuos
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaliuos (39)
- (kemia) seos jossa kaksi tai useampi aine ovat sekoittuneet muodostaen yhtenäisen faasin
- Yskänlääkeliuos on veden, sorbitolin ja vaikuttavien aineosien liuos.
- Liuoksen ainehiukkaset eivät ole havaittavissa edes mikroskoopilla eivätkä saostu liuoksen seistessä suljetussa astiassa.
- Metalliseokset ovat kiinteän tilan liuoksia.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈliu̯os/
- tavutus: liu‧os
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | liuos | liuokset |
| genetiivi | liuoksen | liuosten liuoksien |
| partitiivi | liuosta | liuoksia |
| akkusatiivi | liuos; liuoksen |
liuokset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | liuoksessa | liuoksissa |
| elatiivi | liuoksesta | liuoksista |
| illatiivi | liuokseen | liuoksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | liuoksella | liuoksilla |
| ablatiivi | liuokselta | liuoksilta |
| allatiivi | liuokselle | liuoksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | liuoksena | liuoksina |
| translatiivi | liuokseksi | liuoksiksi |
| abessiivi | liuoksetta | liuoksitta |
| instruktiivi | – | liuoksin |
| komitatiivi | – | liuoksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | liuokse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
liuos- | |
Etymologia
muokkaaSanaa (muodossa liuvos) käytti ensimmäisenä Julius Krohn vuonna 1860 julkaisemassaan luettelossa Kemiallisia Tiedesanoja.[1]
Käännökset
muokkaa1. nestemäinen seos
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaaÄlvdalska
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Lari Kauppinen: Alkuainesanaston tiimoilta: Vanhoja suomenkielisiä nimityksiä. Terminfo, 1993, nro 4, s. 14. Artikkelin verkkoversio (PDF). (Lähteessä vuosiluvuksi sanotaan 1862.)