vallita

Suomi

Verbi

vallita (69) (taivutus)^[1]

olla hallitseva
Maassa vallitsee kaaos maanjäristyksen jälkeen.

Ääntäminen

IPA: /ˈʋɑlːit̪ɑˣ/
tavutus: val‧li‧ta

Etymologia

vanha germaaninen laina^[2]

Käännökset

1. olla hallitseva

englanti: dominate
espanja: reinar

ranska: dominer, régner
turkki: hakim olmak

Liittyvät sanat

Johdokset

substantiivit: vallitseminen

Aiheesta muualla

vallita Kielitoimiston sanakirjassa
vallita Suomen etymologisessa sanakirjassa

Viitteet

↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 69
↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 361. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=vallita&oldid=4737748”