vallitseminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavallitseminen (38)
- teonnimi verbistä vallita
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vallitseminen | vallitsemiset |
| genetiivi | vallitsemisen | vallitsemisten vallitsemisien |
| partitiivi | vallitsemista | vallitsemisia |
| akkusatiivi | vallitseminen; vallitsemisen |
vallitsemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vallitsemisessa | vallitsemisissa |
| elatiivi | vallitsemisesta | vallitsemisista |
| illatiivi | vallitsemiseen | vallitsemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vallitsemisella | vallitsemisilla |
| ablatiivi | vallitsemiselta | vallitsemisilta |
| allatiivi | vallitsemiselle | vallitsemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vallitsemisena (vallitsemisna) |
vallitsemisina |
| translatiivi | vallitsemiseksi | vallitsemisiksi |
| abessiivi | vallitsemisetta | vallitsemisitta |
| instruktiivi | – | vallitsemisin |
| komitatiivi | – | vallitsemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vallitsemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vallitsemis- | |