vuorotella

Suomi

Verbi

vuorotella (67-C) (taivutus[luo])

1. tehdä jotakin tai tapahtua keskenään vuoroissa

   Kesä ja talvi vuorottelevat joka vuosi.

   Minna ja Mikko vuorottelevat töissä.

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋuo̯roˌt̪elːɑˣ/
• tavutus: vuo‧ro‧tel‧la

Etymologia

johdos verbistä vuorottaa (heikko vartalo vuorot|a- + johdin -el:ele- + verbintunnus -la)

Käännökset

1. tehdä jotakin tai tapahtua keskenään vuoroissa

englanti: alternate

italia: alternare

Liittyvät sanat

• vuorottelu

Johdokset

• adverbit: vuorotellen
• substantiivit: vuorotteleminen, vuorottelu

Aiheesta muualla

• vuorotella Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 704, 2400 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa