мужик
Venäjä muokkaa
Substantiivi muokkaa
мужи́к m. (paino päätteellä)
- musikka, maalaismies
- (vanhentunut, halventava) moukka
- (puhekieltä) ukko (aviomies)
- (puhekieltä) äijä, kaveri (miesten toisistaan käyttämä)
- Здоро́во, мужики́! ‒ Terve, äijät!
Taivutus muokkaa
| elollinen | yksikkö | monikko |
|---|---|---|
| nominatiivi | мужи́к | мужики́ |
| genetiivi | мужика́ | мужико́в |
| datiivi | мужику́ | мужика́м |
| akkusatiivi | мужика́ | мужико́в |
| instrumentaali | мужико́м | мужика́ми |
| prepositionaali | мужике́ | мужика́х |
Etymologia muokkaa
Muinaisvenäjän мужикъ (mužikŭ) (< мужь, "mies" + deminutiivinen suffiksi -икъ), joka tarkoitti alun perin "poikaa", "pikkumiestä" (t. nuorukaista jolla ei ollut vielä puheoikeutta vetše-kansankokouksessa).
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: мужицкий