мужик

Venäjä

Substantiivi

мужи́к m. (paino päätteellä)

musikka, maalaismies
(vanhentunut, halventava) moukka
(puhekieltä) ukko (aviomies)
(puhekieltä) äijä, kaveri (miesten toisistaan käyttämä)
Здоро́во, мужики́! ‒ Terve, äijät!

Taivutus

elollinen	yksikkö	monikko
nominatiivi	мужи́к	мужики́
genetiivi	мужика́	мужико́в
datiivi	мужику́	мужика́м
akkusatiivi	мужика́	мужико́в
instrumentaali	мужико́м	мужика́ми
prepositionaali	мужике́	мужика́х

Etymologia

Muinaisvenäjän мужикъ (mužikŭ) (< мужь, "mies" + deminutiivinen suffiksi -икъ), joka tarkoitti alun perin "poikaa", "pikkumiestä" (t. nuorukaista jolla ei ollut vielä puheoikeutta vetše-kansankokouksessa).

Liittyvät sanat

Johdokset

adjektiivit: мужицкий