Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Ukko


SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

ukko (1-A)

  1. koiraspuolinen täysikasvuinen metso tai teeri
  2. vanha tai vanhanoloinen mies
    Hän ei ole vielä vanha mies vaikka näyttääkin ukolta.
  3. isoisä
  4. isä
  5. (puhekieltä) aviomies
    Hyvähän sinun, kun on rikas ukko, sen kun vain elelet leveästi.
  6. (arkikieltä) lelufiguuri
    Heman-ukko

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈukːo/
  • tavutus: uk‧ko

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ukko ukot
genetiivi ukon ukkojen
partitiivi ukkoa ukkoja
akkusatiivi ukko;
ukon
ukot
sisäpaikallissijat
inessiivi ukossa ukoissa
elatiivi ukosta ukoista
illatiivi ukkoon ukkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ukolla ukoilla
ablatiivi ukolta ukoilta
allatiivi ukolle ukoille
muut sijamuodot
essiivi ukkona ukkoina
translatiivi ukoksi ukoiksi
abessiivi ukotta ukoitta
instruktiivi ukoin
komitatiivi ukkoine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

appiukko, huru-ukko, isäukko, joulu-ukko, kuu-ukko, lumiukko, pakkasukko, pikku-ukko, puliukko, puu-ukko, tikku-ukko, tonttu-ukko, ukkoetana, ukkoherra, ukkoikä, ukkometso, ukkomies, ukkoteeri, ukkovalta, ukkovarvas, ukonhattu, ukonilma, ukonkorento, ukonköriläs, ukonnauris, ukonpalko, ukonputki, ukonsieni, vaivaisukko

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • ukko Kielitoimiston sanakirjassa

KarjalaMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

ukko

  1. mies

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • ukko Karjalan kielen verkkosanakirjassa