Katso myös: Ukko

Substantiivi

muokkaa

ukko (1-A)

  1. koiraspuolinen täysikasvuinen metso tai teeri
  2. vanha tai vanhanoloinen mies
    Hän ei ole vielä vanha mies vaikka näyttääkin ukolta.
  3. isoisä
  4. isä
  5. (puhekieltä) aviomies
    Hyvähän sinun, kun on rikas ukko, sen kun vain elelet leveästi.
  6. (arkikieltä) lelufiguuri
    Heman-ukko

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈukːo/
  • tavutus: uk‧ko

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ukko ukot
genetiivi ukon ukkojen
partitiivi ukkoa ukkoja
akkusatiivi ukko;
ukon
ukot
sisäpaikallissijat
inessiivi ukossa ukoissa
elatiivi ukosta ukoista
illatiivi ukkoon ukkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ukolla ukoilla
ablatiivi ukolta ukoilta
allatiivi ukolle ukoille
muut sijamuodot
essiivi ukkona ukkoina
translatiivi ukoksi ukoiksi
abessiivi ukotta ukoitta
instruktiivi ukoin
komitatiivi ukkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo uko-
vahva vartalo ukko-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Sana on samaa alkuperää, kuin sana uros, joko yhteisestä kannasta tai tämän sanan hellittelymuoto.[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

appiukko, ennustajaukko, huru-ukko, isäukko, joulu-ukko, kuu-ukko, lumiukko, pakkasukko, pikku-ukko, puliukko, puu-ukko, tikku-ukko, tonttu-ukko, ukkoetana, ukkoherra, ukkoikä, ukkometso, ukkomies, ukkoteeri, ukkovalta, ukkovarvas, ukonhattu, ukonilma, ukonkorento, ukonköriläs, ukonnauris, ukonpalko, ukonputki, ukonsieni, vaivaisukko

Aiheesta muualla

muokkaa
  • ukko Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 379, 386 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Karjala

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

ukko

  1. mies

Aiheesta muualla

muokkaa
  • ukko Karjalan kielen verkkosanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ukko.