moukka
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaamoukka (10)
- (halventava) käytökseltään sivistymätön henkilö; tomppeli, pölkkypää, hölmö, ääliö
- Senkin mokoma moukka.
- (arkikieltä, shakki) sotilas
- (vanhahtava) talonpoika
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈmou̯kːɑ/
- tavutus: mouk‧ka
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | moukka | moukat |
genetiivi | moukan | moukkien (moukkain) |
partitiivi | moukkaa | moukkia |
akkusatiivi | moukka; moukan |
moukat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | moukassa | moukissa |
elatiivi | moukasta | moukista |
illatiivi | moukkaan | moukkiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | moukalla | moukilla |
ablatiivi | moukalta | moukilta |
allatiivi | moukalle | moukille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | moukkana | moukkina |
translatiivi | moukaksi | moukiksi |
abessiivi | moukatta | moukitta |
instruktiivi | – | moukin |
komitatiivi | – | moukkine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | mouka- | |
vahva vartalo | moukka- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa3. talonpoika
|
Idiomit
muokkaa- moukan tuuri odottamaton, hyvä onni
Aiheesta muualla
muokkaa- moukka Kielitoimiston sanakirjassa