Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

moukka (10)

  1. (halventava) käytökseltään sivistymätön henkilö; tomppeli, pölkkypää, hölmö, ääliö
    Senkin mokoma moukka.
  2. (arkikieltä, shakki) sotilas
  3. (vanhahtava) talonpoika

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmou̯kːɑ/
  • tavutus: mouk‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi moukka moukat
genetiivi moukan moukkien
(moukkain)
partitiivi moukkaa moukkia
akkusatiivi moukka;
moukan
moukat
sisäpaikallissijat
inessiivi moukassa moukissa
elatiivi moukasta moukista
illatiivi moukkaan moukkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi moukalla moukilla
ablatiivi moukalta moukilta
allatiivi moukalle moukille
muut sijamuodot
essiivi moukkana moukkina
translatiivi moukaksi moukiksi
abessiivi moukatta moukitta
instruktiivi moukin
komitatiivi moukkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo mouka-
vahva vartalo moukka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Idiomit muokkaa

  • moukan tuuri odottamaton, hyvä onni

Aiheesta muualla muokkaa

  • moukka Kielitoimiston sanakirjassa