ход

Venäjä

Substantiivi

хо́д m. (paino siirtyy päätteelle monikossa)

1. kulku, siirto, veto, yksittäinen liike

   ход событий – tapahtumien kulku

2. toiminta, kulku
3. männän isku moottorissa
4. (pelit) siirto, vuoro

   наш ход – sinun vuorosi

5. (uskonto) saatto

   крестный ход – ristisaatto

Taivutus

	yksikkö	monikko
nominatiivi	хо́д	*ходы́
genetiivi	хо́да	*ходо́в
datiivi	хо́ду	*хода́м
akkusatiivi	хо́д	*ходы́
instrumentaali	хо́дом	*хода́ми
prepositionaali	хо́де	*хода́х
lokatiivi	ходу́	–
partitiivi	хо́ду	–

Substantiivi

хо́д m. (paino siirtyy päätteelle monikossa)

1. pyörästö (akseli, jossa on pyörät)

Taivutus

	yksikkö	monikko
nominatiivi	хо́д	хода́
genetiivi	хо́да	ходо́в
datiivi	хо́ду	хода́м
akkusatiivi	хо́д	хода́
instrumentaali	хо́дом	хода́ми
prepositionaali	хо́де	хода́х
lokatiivi	ходу́	–
partitiivi	хо́ду	–

Etymologia

• protoslaavilainen *xodъ
• verbistä ходить

Liittyvät sanat

• атомоход, вездеход, восход, вход, выход, доход, дымоход, заход, исход, ледоход, мореход, снегоход, обиход, обход, отход, пароход, переход, перерасход, пешеход, подход, поход, приход, проход, расход, сход, теплоход, тихоход, уход

Idiomit

• в ходе – kuluessa, aikana